Ja niin koitti kesä! Kesäkuu, hienäkuu, elokuu. Miten nopeasti kesä huiskahtaakaan ohitse. Miten yltäkylläistä kaikki onkaan. Juhannuksen tienoilla luonto antaa parastaan. Kaikki on raikasta, heleää ja rehevää. Heinäkuussa värit voimistuvat ja ensimmäinen sato kypsyy. elokuuta kohti mennessä puutarhassa on yhä enemmän tuleentumisen merkkejä. Kuitenkin on vielä vehreää, kesä ihanimmillaan. Elokuun kasteenraikkaat aamut ja helteiset päivät houkuttelevat suloiseen joutilaisuuteen.

Kesäkuu:

ruusukvitten:

pihasyreeni:

vanha kartanonpioni talon vanhaa perua. Se ei petä koskaan.

vesipisaroita sai kuvata usein, kesä oli sateinen.

vuorikaunokki:

Ruusuorapihlajan hankin edellisenä syksynä lahjakortin voimin. Se oli upeampi kuin olin uskonutkaan.

kalliokieloja kasvaa meidän tontilla luonnonvaraisena erään koivun alla. Lumouduin sen herkkyydestä.

kesäkuun toiselta viikolta lähtien idänunikon nuput alkoivat pullistella

pionipenkissä kukkii pionin kanssa lehtoakileijat..

ja puna-ailakki

siperiankurjenmiekka odottaa avautumistaan

kokeilumielessä istutin yhden niittyleinikin kukkapenkkiin. Se kukki lähes koko kesän, kukat olivat euron kolikon kokoiset, paljon isommat kuin luonnossa.

ketohärkki

pikkupuutarhurin alkukesän kimppu:

jälleen sataa..

lupiiniketo kauneimmillaan juuri ennen juhannusta

luonnonkukkia kesäkuussa,

metsäkurjenpolvi:

ojakellukka:

niittyleinikki

siperiankurjenmiekka:

idänunikko:

juhannuksena

lumipalloheisi:

ketoneilkka:

pikkutervakko ja ketohärkki:

Rosa Herttoniemi:

keltamaksaruoho:

Isorikko:

taatankurjenmiekka:

keltapäivänlilja:

kuparikuoriainen:

 

Heinäkuu:

Huopaohdake:

Idänunikot ovat pudottaneet terälehtensä

kellokärhö aloitti kukinnan heinäkuun ensimmäisellä viikolla:

Orjanruusu:

keltamatara siperiankurjenmiekan lehtien lomassa:

varjolilja:

Juuri avautunut kärhö Rouge gardinal

kyläkurjenpolvi:

sormustinkukka:

kaliforniantuliunikko:

valamonruusu: