20. LUUKKU
Vielä ehtisi näperrellä himmelin...

2160503.jpg

HIMMELI, VANHAN AJAN JOULUKORISTE

Nykyinen aika kiireineen on vienyt jo mukanaan monta kaunista juhlatapaa ja tottumusta, leikkejä ja juhlien erikoisvalmistuksia. Joulukuusenkoristeitten kotivalmistus on siirtynyt tehdasteollisuudelle, joulun himmelit, pääsiäisen keinut ja hypinlaudat moniaalla jo unohtuvat. Joutuvatpa niiden tekotavatkin unohduksiin. Tahtoisimme muutamalla sanalla näin joulun edellä palauttaa mieleemme himmelin valmistuksen.

Himmeleitä näkee enää siellä täällä, jollakin paikkakunnalla niitä vielä tapaa runsaastikin. Sen taitavat tekijät löydämme nykyjään pienistä pirteistä vanhan väen keskuudesta. Nuoret osaavat enää harvoissa tapauksissa himmeliä tehdä. Mutta silloin, kun himmeli vielä oli joulujuhlana yleisesti maalaispirttien katossa riippumassa, oljet lattialle levitettyinä, joulukynttilä sytytettynä, tuntui juhla tupaan astuneen. Se loi juhlanviettäjien mieliin, varsinkin nuorten, muistoista häviämättömän, kodikkaan ja viihtyisän juhlamielen. Olihan himmelin teko joulun edellä vaatinut monen illan näpertelyn. Mummoa, äitiä, isää tarvitsivat himmelin tekoa ja kokoon laittoa ohjaamassa. Siksi olikin riemu suuri, kun omien ksien valmistama kaunis himmeli riippui juhlapöydän yllä ja joka henkäyksestä ja ovenkäynnistä hiljalleen huojui. Mitä ovatkaan rahalla ostetut, ansiotyönä valmistetut tehdastuotteet oman hengen ja käden luomien koristeiden rinnalla!

Seuraavassa koetamme lyhyesti selittää himmelin tekoa.

Himmeli valmistetaan rukiinoljista. Olkien pitää olla pitkiä, ehjiä ja väriltään kullankeltaisia. Himmelioljiksi kelpaavatkin vain vanhanaikaisella tavalla käsinpuidut oljet.
Ensimmäiseksi katkotaan pitkistä oljista määrätyn pituisia pillejä. Pillien leikkuu on tarkkaa työtä; kun oljissa on solmuja, vääriä, erivärisiä ja puidessa rikkoutuneita olkia, on ne olki kerrallaan valikoitava ja leikattava. Pillien mitta vaihtelee 7-10 cm. Lyhyemmistä kuin 7 cm pilleistä on himmelin sitominen vaikeata, joskin lyhyistä pilleistä sidottu himmeli on ehkä kaunein. Samaan himmeliin käytettyjen pillien pitää olla millimetrilleen saman mittaisia. Näin täytyykin olkia saksilla katkottaessa käyttää aina samaa mittatikkua. Kun on saatu katkotuksi jokin määrä pillejä, voi välillä vaihteen vuoksi aloittaa sitomisen.. Pienehköön ns. puolihimmeliin menee 14 kehää, jossa jokaisessa on 12 pilliä, siis (14 x 12) 168 pilliä, tämä määrä pillejä on siis ainakin ensi ekrralla saatava.

Sitten aloitamme sitomisen. tarvitsemme tavallista 30 - 36 numeroista rullalankaa. lankaa otetaan pitkälankainen silmäys pitkään silmäneulaan. neulan avulla pujotetaan lankaan 4 pilliä,jonka jälkeen kehä solmitaan kolmella umpisolmulla, niin että pillien päät ovat toinen toisissaan kiinni. Langasta pitää jäädä n. 10 cm päät, niitä tarvitaan himmeliä kokoon pantaessa. Sitten tehdään toinen kehä samalla tavalla, mutta siihen käytetään 8 pilliä. Sen jälkeen tämä 8 pillin kehä sidotaan samoilla ylijääneillä  langanpäillä keskeltä kiinni, joten kumpaankin päähän jää 4 pillin muodostama neliö. Nämä 4- ja 8- pilliset kehät sidotaan 20 cm pituisilla langanpätkillä yhteen, niin, että ne muodostavat kahta vastakkain olevaa pyramiidia muistuttavan 8- sivuisen kehikon.

Kuten jo edellä mainittiin, menee pienimpäänkin himmeliin 14 kehikkoa. Kehikkojen lisäysluku himmelin suuretessa nousee neliössä. Siis ensin 1. kehikko, sitten toiseen kerrokseen 2 x 2 =4, kolmanteen 3 x 3 = 9, neljänteen 4 x 4 = 16 jne. Koko himmeliä tehtäessä se laskee saman laskuperusteen mukaan päättyen alimmaisena yhteen.

Näistä kehikoista sidotaan himmeli siten, että ensimmäinen kehikko ripustetaan yhdestä kulmastaan katosta riippuvaan langanpäähän. leikataan sen kulmista langan pätkät pois, otetaan toinen kehikko ja liitetään se edelliseen sitomalla kolmesta kulmasta kiinni. Kun on saatu tämä toinen kehikko kiinnitetyksi, leikataan siitäkin ylimääräiset langanpäät pois. Näin työ jatkuu. kehikot hakevat kyllä paikkansa. Sitominen on kaikenaikaa varovasti tehtävä, onhan kysymyksessä hento olki ja sen varassa oleva rakenne.

Selitelmäni koskee vain yhdenlaista himmeliä - sitä, joka on lapsuudestani tuttu. Ken käy museoissa, näkee nissä toisenkinlaisia, joissa eripitkistä pilleistä on rakennettu monia muitakin mittausopillisia kappaleita ja joskus käytetty vielä lankatupsuja tai muuta värikästä lisäkoristeluna.
Olisi kovin suotavaa, ettei tätäkään kansallista tapaa kokonaan unohdettaisi. Onhan himmelin tekeminen helppo ja yksinkertainen asia. Aineet ovat halvat ja maalaisoloissa saatavissa. Himmelin tekeminen syystalven iltoina on nuorille hauskaa ajanvietettä, se lisää kätevyyttä ja kehittääpä ajattelukykyäkin. Joulujuhlaamme se joulukuusen tavoin tuo jouluntuntua.

--Aarne A Vaskela ---

-----------Kotilieden joulupuuhanumerosta vuodelta 1932 ---------