Viime viikon perjantai oli kaunis kuurainen päivä. Puutarha oli hiljainen, oli tyyntä.
Leikkimökin ikkunasta katsoi iloiset kasvot.
Fiinasta ei nykyään saa millään kokonaista kuvaa. Häntä pystyssä kuono maan sisässä se saalistaa myyriä ahkerasti.
Aurinko paistoi harmaiden pilvien lomasta ja sai kaiken näyttämään lempeältä.
Horsma- ja heinäsutturat ovat kauniita kuuraisina.
Vielä löytyy muutama sinnikäs. Kärhö madame uhmaa kylmää.
Talon vanhaa kantaa oleva syysasteri ei ole kylmästä moksiskaan.
Mutta tuossa ei kyllä ole mitään järkeä. Arovuokko kukkii normaalisti toukokuussa, meinaakohan se oiken avatakin tuon nuppunsa.
Sinivuokoissakin on hohtoa marraskuussa:
Jotkut talventörriäiset ovat suloisia.
Taivaalla kiisi suihkukone.
Lapsena luulin pitkään että nuo taivasta halkovat koneet ovat nimeltään pilvenpiirtäjiä. Ihan loogista, eikö.
Lapsena luulin myös että ne isot pitkäkoipiset hämähäkit ovat nimeltään hannibaaleja. Isoveljeni oli ilmeisesti keksinyt sen nimityksen, ja pidin sitä totena varmaankin ainakin viidennelle luokalle asti, vai koskakohan historian tunnilla käsiteltiin Ranskan hallitsijoita...
Otin hannibaalista kuvan. Tämä on näköjään taisteluissa menettänyt kaksi jalkaa.
Ei se ehkä haittaa, että lapsena luulee kaikenlaista. Meidän pikkupuutarhuri nimittää pomppukengurupalloaan alkuasukkaaksi...(Pitäisi ehkä korjata tuota käsitystä hieman.)
:)
Auringonlasku oli joka tapauksessa jälleen vaikuttava.
Riemuisaa tiistaita!
Kommentit