Päivänä muutamana teimme syysretken metsään.
Ihan vain kuljeskelemaan ja makkaraa paistamaan.
(Fiina tuli syliin, metsä on iso alue kun pitää vahtia että lauma pysyy koossa)
Siellä oli kuin suoraan Elsa Beskowin sadusta Tonttulan lapset.
Hämärä tuli aikaisin.
Minulle tuli puun latvoja kuvatessani mieleen eräs laulu, jota lauloin joskus nuoruudessa: "...vaikka musta-valkoinen ois maailma...
...silti oikeus on meillä kaikilla nähdä sateenkaaren värisiä unia..."
Kommentit