2026151.jpg

Luin taas montaa voimia antavaa blogia. Pyydän anteeksi ettää kovin harvoin olen jaksanut jättää puumerkkiä käynnistäni. Kiitos silti että olen saanut vierailla luonanne, rakkaat blogiystävät!

Elämä on ihmeellistä. Arki imaisee toisinaan otteeseensa niin ettei tunnu ehtivän yhtään mitään. Vaikka koko ajan tuntuu että on liikkeessä.

Kun osaisi sitten olla repimättä ressiä asioista jotka eivät ole niin tärkeitä. Esimerkiksi että tulppaanin sipulit odottavat edelleen eteisessä että joku laittaisi ne maahan. Haluan laittaa ne maahan. Ne ovat keväällä niin ihania. Mutta mistä otan siihen puhdin? Mikäänhän ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, paitsi ettei sekään ole niin kovin tärkeää...

1976435.jpg

Miten puutarhatyöläinen pääsee eroon siitä ristiriidasta, että oma piha pitäisi olla jonkun näköinen ja asiat mallillaan, mutta kun koko kesän tekee muiden pihoja ja viettää syksylläkin vielä kaiken valoisan ajan ulkotöitä tehden kelistä piittaamatta, ei omassa pihassa jaksa saatika aina edes huvita tehdä mitään. Pakko se on myöntää että niin on.Kuluneena kesänä olen koittanut tehdä sitä, minkä vuoksi tätä blogiakin pidän; iloita puutarhastani, ilman paineita. Olen opetellut näkemään metsän puilta, etsimään rikkaruohojen seasta kurjenkelloja, iloitsemaan siitä mitä on, olla murehtimatta siitä mitä ei ole. Nauttimaan omasta puutarhasta harrastuksena, tuomatta töitä kotiin.

Pian elämässä nitkahtaa liikkeelle taas uusi vaihe. Työt loppuvat tältä kesältä ja aloitan opintojeni lopettelemisen. Edessä on tiukka pari kuukautta paperitöitä. Jos kaikki menee suunnitellusti, valmistun tammikuussa unelmieni ammattiin. Aika huikeaa. Että rakkaasta harrastuksesta ja intohimosta saa opiskella itselleen ammatin. Minusta tulee puistopuutarhuri.

Niin. Tiedän. En ole kertonut tästä asiasta täällä blogissa juurikaan. Olen halunnut ja haluan vastakin pitää tämän blogin irti ammattini vaatimuksista. Tämä on paikka jossa saan hörhöttää ja höperöidä asioista kaikessa rauhassa. Harrastuksen ja intohimon näkökulmasta käsin. Siksi olen jättänyt kasveista tieteelliset nimet pois (lukuunottamatta today´s flowers- meemiä). Kokemukset vaikkapa kärhöistä olen hankkinut omassa kotipuutarhassa kantapään kautta, enkä ole niiden vuoksi juurikaan koulun penkkiä kuluttanut. Mutta oppiakseni lisää, kokeakseni kehitysprosessin maakasoista kauniiksi puutarhaksi, saadakseni hyödyntää kaikkea kokemaani ja oppimaani, valitsin uudeksi ammatikseni tämän. En osaa oikein selittää tarkemmin.

Koen olevani etuoikeutettu saadessani tehdä ihmisille kaunista, saadessani toteuttaa intohimoani työssäni. Olkoonkin että oma puutarha jää retuperälle. Olen päättänyt että se saa jäädä jos on jäädäkseen. Olen antanut itselleni luvan nauttia pienistä hetkistä, iloita puutarhastani juuri sellaisena kun se on. Sitten joskus kun elämässä on sopiva vaihe, on oman pihan valmiiksi tekemisen aika.

Toisaalta on armollista että asiat saavat olla keskeneräisiä. Aurinko ei lakkaa paistamasta eikä vuodenajat vaihtumasta vaikka elämä olisi keskeneräinen. Olisi sitäpaitsi ihan tylsää jos ei olisi mitään mistä haaveilla ja mitä suunnitella. Mitäs sitten tehtäisiin jos kaikki olisi yhtäkkiä valmista?

2026154.jpg