Seuraavassa otos kesän (kesä- heinä- elokuu) kukkaloistosta. Kärhöillä on oma sivu.
Ritarinkannus Delphium. Nämä olen siemenestä kasvattanut ja tämmöisiä niistä tuli. Oli joku siemensekoitus. Haaveilen että minulla olisi ritarinkannuksia suurina alueina ympäri puutarhaa. Jotenkin olen ihan vinksahtanut näihin. Toistaiseksi ei ole kuin nämä tässä kivipenkissä, vaaleanpunaisen ritarinkannuksen olen muutamaan kertaan istuttanut mutta ne ovat kuolla kupsahtaneet jostain syystä. Toivotaan että viimesyksynä näiden lähettyville istutettu taimi lähtisi kasvuun ja kukoistukseen.
Päivänkakkara Leucanthemum vulgare ja kangasajuruoho Thymus serpyllum. Päivänkakkara tuntuu viihtyvän meillä jokapaikassa. Kotimetsään kylvettiin joskus kelloniittyseos, jossa oli seassa päivänkakkaran siemeniä, ja siitä seurauksena koko pelto lainehtii valkoisena (seassa on myös saunakukkaa) keskikesällä. Se pelto on aika hieno! Koskaan ei voi tietää mitä oikkuja luonto keksii kun menee kylvämään jotakin. Kuvan päivänkakkara ei oieastaan ole tuohon istutettu vaan on kulkeutunut siihen omia aikojaan, mutta minusta se näytti niin mukavalta tuossa ajuruohon ja verihanhikin välissä, etten raaskinut sitä poistaa. Jokunen vuosi sitten sain ajuruohon pienen alun anopilta ja se on kasvaa rehottanut isoksi pättääksi. Kohta siitä liikenee monta jakotainta.
sormustinkukka, Digitalis, tuli puutarhaani varkain. Ilmeisesti sen siemeniä oli anopilta saamani punaisen kevätesikon multapaakussa, kun seuraavana keväänä esikon istutuksesta nousi muhkea sormustinkukan lehtiruusuke esikoiden välistä. Olin tästä huomionosoituksesta erittäin kiitollinen. Nyt on siemeniä varmaan joka paikassa niin että sormustinkukka on tullut puutarhaani jäädäkseen. Mahtavaa!
Kaliforniantuliunikko. Kylvin tämän kivikkopenkin perustamiskeväänä yhteen kulmaukseen ko. penkkiä neljä vuotta sitten. Sen jälkeen se on itse huolehtinut itsestään ja vaeltanut kivipenkin keskiosaan siemenineen. Terälehdet ovat kuin silkkiä, jollain lailla todella herkkä vaikka onkin noin kirkkaan värinen.
silkkiunikoita ja ruiskukkia. 3- vuotiaan kesäkukkakylvös josta oli iloa pitkään ja moneen kimppuunkin siitä noukittiin. En väsy ihastelemaan unikoita.
Köynnösruusu Flammendantz , Tämän istutin ensimmäisenä syksynä. Joka vuosi se paleltuu talvella. Sinänsä huono, koska se kukkii edellisen vuoden versoilla, mutta ilokseni se on säilyttänyt tyveltään hiukan edellisvuotista kasvua, ja kukkii pitkään joka kesä. Olishan se mukava, jos se joskus kukkisi parin metrin korkeudellakin, mutta parempi tämä kuin ei mitään. Koitan estää paleltumiset seuraavana talvena.
Köynnösruusu Pohjantähti. Olen saanut taimen isältäni. Tämä kasvaa Flammendanz- köynnösruusun kanssa samassa portissa toisella puolella. Selviytyy hyvin talvesta yleensä, kevätkastelu on tärkeää. Isälläni tämä kasvaa navetan seinustalla neljään metriin kivunneena, voit kuvitella että kukinta on upea.
Palavarakkaus. Ihan puhtaan kirkkaan punaisia kukkia on vähän, tämä on yksi niistä. Palava rakkaus on vaatimaton maatiaisperenna joka menestyy missä vaan. Mielestäni tätä pitää kasvattaa puutarhassa jo pelkästään siksi että nimi on palavarakkaus. Mikä nimi!
Kissankello. Kelloja mahtuu aina lisää puutarhaani! Kylvin kivikkopenkkiin kissankelloja joskus hajamielisyyksissäni, olin napannut siemeniä yhden pihakoivumme juurella kasvavasta kissankellosta. Unohdin kylvökseni autuaasti pariksi vuodeksi, kunnes viimekesänä penkissä oli ihana yllätys: iso mätäs kissankelloja. Olen kuullut, että kissankellot eivät pidä siirtämisestä, mutta kylväminen näköjään sitten onnistuu sitäkin paremmin. Hyvä kun otin siemeniä enkä ruvennut siirtämään, nyt minulla on kissankelloja kahdessa paikassa.
karoliinan ruusu
äitienpäiväruusu Violet hit
väinönputki
pietaryrtti