Ei ihan heti uskoisi, että viikko sitten tuli lunta ja oli täysi takatalvi. Maanantaina saatiin niskaan rakeita, ja katiskan kokijat totesivat järven olevan jäässä. Tiistaista lähtien aurinko alkoi näyttäytyä lähes pilvettömältä taivaalta ja päivälämpötila kohosi kymmenen asteen tuntumaan, Tänään torstaina saatiin todeta jäiden lähteneen järvistä kokonaan, ulkona tarkenee ilman villakerrastoja, ja aurinko polttaa varomattomilta posket, nenänpäät ja korvannipukat. Kurjet piirtävät taivaalle auroja, ja kun kevätaamuna menee ulos, on ilma täynnä linnun laulua, tiaiset ja muut talvivieraat puuhaavat jo pesiään täyttä päätä, laulurastaat ja kerttuset laulaa lurittelevat sulosäveliä armailleen, aurinko nousee sumuisesta maisemasta...
(En malttanut olla laittamatta jälleen auringonnousukuvaa...)
Jo varhain aamulla sinivuokot heräävät uuteen päivään kylätien varressa koivujen alla
Vihdoin ovat heränneet nämä minun ihanaiset kasvitieteelliset krookukset!
Aikaiset siniset krookukset vanhenevat somasti. Näitä on tainnut raekuurokin hiukan riepotella.
Toisaalla nostavat värikästä huppuaan esille keltaiset krookukset:
Ja narsissit ovat jo näin muhkeita:
Ne harlekiinit, joita luulin kirjopikarililjoiksi, paljastuivatkin nähtävästi tulppaaneiksi...
Toisessa penkissä tulppaanin lehdet ovat vielä pulleampia:
Samassa penkissä, joka kylpee auringossa koko päivän, on herännyt yhtä ja toista muutakin herttaista:
kyläkurjenpolvi
ja vuorikaunokki.
-------------------------
Posliinihyasintit ovat kumman hitaita aukeamaan. Ei silti, minusta nuppuvaihe on oikein viehättävä. Niiden vierellä on ehtinyt nuppuvaiheen aikana putkahtaa esille muutakin ihanaa.
Kirjokevättähti,
ja katsokaapas tätä kaunotarta! :
Se on kevätkurjenmiekka. Aivan ihana! Näitä istutin syksyllä koemielessä. Ehdottomasti kannatti!
Vaikka kevätpihalla on jo kaikenlaista, on syksyä varten muutama muistettava. Mukavaa kun saa haaveilla! :
-Lumikelloja unohdin hankkia syksyllä, ne pitää laittaa puutelistaan syksyä varten, niitä kaipaan joka kevät, kukkivat niin aikaisin...
-Skilloja keräsin viime kesänä valamonruusupöheikostä ison kipollisen, mutta hiirulaiset mokomat olivat pistelleet ne poskeensa kesän aikana aitassa, ja en saanutkaan yhtään skillaa maahan syksyllä. Syksyllä hankin jostain ison pussin ja ripottelen sipulit pitkin etupihan nurmikkoa, haluan sinisen meren...
Kommentit