maanantai, 23. helmikuu 2009

Uusi blogi, vanhat kujeet

1743819.jpg

Noniin. Päädyin kaikkein yksinkertaisimpaan ratkaisuun, kun aikaa ei ole niin kovin paljon uusien systeemeiden opetteluun. Vuodatuksen blogipohjat on toimivia ja ohjeet on kaikki suomeksi, kuitenkin. Niinpä perustin uuden blogin tänne vuodatukseen. (Tämän blogin kuvagalleria tuli täyteen ilman omaa ansiotani. ks. ed.postaus.) Uudessa blogissa aloitan sitten sen keväänodotuskalenterinkin.

Siispä, tervetuloa Paratiisinpalaseen !!!

1242122116_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

maanantai, 23. helmikuu 2009

Nyt voi käydä niin...

... Että alan etsiä toista blogipalvelua ja perustan uuden blogin johonkin. Näihin vuodatuksen uuidistuksiin ei enää riitä kärsivällisyys. Minulla oli kuvagalleriassa puolet kuvatilasta käyttämättä. Nyt yhtäkkiä siellä ilmoitettiinkin, ettei sinne mahdu enää kuvia, ellei ota käyttöön "lisäominaisuuksia". Nämä "lisäominaisuudet" meinaavat, että pitäisi sallia mainosbanneri blogissa, jotta kuvatilaa saisi lisää. Ei minua huvita mainostaa jotakin mitätahansa blogissani. varsinkaan jos en voi itse vaikuttaa siihen, mitä mainoksia banneriin tulee milloinkin. . Aina vain hankalammaksi on mielestäni mennyt tämä homma. Aluksi näytti ihan hyvältä uudistukselta, mutta nyt alkaa mitta olla täynnä. valitettavasti. Olen tykännyt tehdä tätä blogia. harmittaa.  Katsotaan....Ehkä aloitan uuden blogin vuodatuksessa, ehkä jossakin muualla...

perjantai, 20. helmikuu 2009

Se keltainen...

Viimeiseen huoneeseen kuljen humalaa kasvavan portin ali, virkistyn, on kuin olisin keskellä aurinkoa. Kevätvuohenjuuret, ruusukvitten ja kiurunkannukset kilpailevat keltaisten liljakukkaisten tulppaanien kanssa iltapäivän auringonsäteistä. Muhkeat auringonkukan taimet puskevat huoneen takaosasta, polun mutkassa on rehevän näköinen puska päivänliljoja. Keltaiset atsaleat, kurjenmiekat, unikot, samettikukat, nauhukset ja kärhöt odottavat vuoroaan. keltaluumun katveessa kevätesikot kylvävät siemeniään, ja mukulaleinikki ja keltavuokko ovat jo katoamaisillaan maan alle odottamaan seuraavaa kevättä. Istuin paikan alustan ja osan polkua on peittnyt keltamaksaruohon sammalmainen matto, mettiäisiä on joka puolella

keltainen on ihmeellinen väri. Välillä ei keltaista kaipaa ollenkaan. Joulun aikaan olisi outoa jos sisällä olisi keltaisia kukkia. Mutta keväällä mikään muu väri ei tee mielelle enempää hyvää kuin raikas keltainen. Jokaisessa keltaisessa kukassa asuu aurinko.

Keltaisessa huoneessa

keväällä....

 

Kesällä..

syksyllä...

maanantai, 16. helmikuu 2009

Huiskahtaa arki...

Nyt on elämässä jotensakin semmoinen vaihe, että lupaan itselleni tehdä vaikka mitä, heti kun kerkiän tai saan toimeksi... Kunhan ensin saan tehdyksi sen ja sen... On kaikenlaista uutta ja jännittävää rojektia meneillään, ja vanhat olisi myös aika potkaista jaloista pois pyörimästä. Kysymyshän on oikeastaan vain siitä, että istuu alas ja tekee ne hommat, yksitellen. Ja antaa itselle luvan huomata, että kukin ottaa oman aikansa, hosua ei tarvitse,  eikä kannata. Kyllä kaikesta selviää, ei hätähämminkiä. Elämä on antoisaa ja arki elämän ja elämä arjen makuista, taas kerran.

Täällä blogiharrastusmaailmassa on kaiken aikaa vireillä kaikkea ihastuttavaa, kuten vihreitä ja muunvärisiä värikollaaseita ja ihania ystävänpäivätoivotuksia ja jos vaikka mitä ihanaa. Ihmiset ovat ihan keväthuumassa jo. Moneen juttuun olin aikonut osallistua, mutta on ollut muuta nyt juuri. Katsotaan mitä tulee toimeksi tehtyä....Onneksi sentään täällä blogimaailmassa ei ole minkäänlaista tulosvastuuta. :)

Olen hieman myöhässä ystävävänpäivänkin suhteen, mutta haluan silti toivottaa teille kaikille blogiystävilleni myöhäisesti:

Hyvää ystävänpäivää, sillä ystävänpäivähän on joka päivä!

valitsin toivotuskukaksi lemmikin, sen nimi on englanniksi forget me not, älä unohda minua. Ei ehkä ole suloisempaa kukannimeä, eikä suloisempaa kevään kukkaa. En aio unohtaa sinua, ystävä!

Joskus tekee mieli ottaa päivänokoset. Lumi muodostaa houkuttelevan näköisen patjan, sille olisi mukava uinahtaa. Ja nähdä kevätunta.

Olkoon viikkosi riemuinen!

 

torstai, 5. helmikuu 2009

Hei, me selvittiin!

Oletteko huomanneet, olemme selviytyneet pimeästä syksystä ja talvesta?! Päivä on pidentynyt huomattavasti, tiistaina kun olin liikenteessä illalla viiden aikaan, huomasin että oli ihan valoisaa, tammikuun puolivälissä oli tuohon aikaan aivan säkkipimeää. Onnittelen meitä kaikkia! Tästä on enää matka valoisampaa päin.

Pohdin, että aloittaisinko viimevuotiseen tapaan keväänodotuskalenterin. Katsotaan. Jotain repäisevää olisi kumminkin tehtävä kevään etenemisen kunniaksi. ;)

Viime lauantaina pikkupuutarhuri kysyi, että mentäisiinkö uimarannalle. Hymähdimme ensin, että ei siellä taida voida uida nyt, kun pakkasta on -13 astetta ja järvi on jäässä. Sitten huomasimme, ettei se oikeastaan ollutkaan ollenkaan huono ajatus. Niinpä lähdimme raparetkelle uimarannalle.

Aurinko paistoi suloisesti. Vaikka uimarannan lahden poukama onkin varjoinen. Järvi oli talvisessa asussaan huikaisevan kaunis.

 

Eväitä, kuumaa mehua ja tuhdit voileivät, nautittiin puolessa matkassa. Miten kaikki maistuukin niin ihmeen hyvältä retkellä?

paluumatkalla aurinko alkoi jo hivuttautua alas päin, ja hävisi lopulta metsäniemekkeen taakse luoden järvelle kauniita varjoja.

Taivas oli erikoisen raidallinen.

---

Ostin keittiön pöydälle kimpun tulppaaneita. Tälläkertaa mieleni teki saada keltaisia. Maljakossa on mukana muutama katajan ja männyn oksa sekä pajunkissoja ja hietakastikan talventörröttäjiä. ne Pikkupuutarhuri keräsi taannoiselta metsäretkeltä.

 

Keltainen tekee hyvää mielelle.

---

Tiistaina kamera halusi mukaan ulos peltokävelylle.

Tulen aina hyvälle tuulelle kun katselen meidän saalistuksen ammattilaista.

se kai haistaa ja kuulee jotakin...

---

Kävin katsomassa mitä kuuluu meidän puolitoistametriselle erikoiskuuselle. Se oli alussa ihan tavallinen metsänhoitoyhdistyksen piskuinen kuusentaimi. Mutta viimekesänä huomasimme, että se poikkeaa samaan aikaan istutetuista sisaruksistaan. Nyt sen huomaa paremmin kun kesällä otetusta kuvasta, kun taustalla on valkoista.

neulaset kiertuvät hauskasti oksien päissä.

Näyttää todellakin sltä että siitä on tulossa jotakin erikoista. Osa vuosikasvaimista on surkastunut, ja osa on tehnyt tuollasen hauskan sykerön. Saa nähdä mitä siitä tulee isona.

Ihanaa helmikuuta!