Keväänodotuskalenterissa selviää, miten päästään eroon "yleisestä kankeudesta ja kerrostuneisuudesta".
---------------
Ilmeisesti lumisadepilvet purjehivat Salosta Jorin luota meille sillä samanlaisia nenäliinoja tuli tänä aamuna taivaalta täälläkin. Ulos tuli hetimmiten kova kiiru.
Viime postauksessa esittelemäni kivikkopenkki oli hautautunut kokonansa lumen alle:
Lumi hiljensi tienoon ja kaikki oli tavattoman kaunista ja utuisen harmaata...
Sitten se tapahtui: Aurinko tuli paksun pilvimassan takaa näkyviin, suurien lumihiutaleiden yhä hiljaa sadellessa
Se kirkastui kirkastumistaan ja katosi välillä takaisin pilvien taakse.
Se oli ihan uskomaton. Ihan ihmeellinen. Juuri satanut lumi alkoi kimaltaa kauniisti, tiaiset sirputtivat koivuissa reviirilaulujaan, vaikka ilman aurinkoa oli valoisaa, en osannut kuvitella miten kokonaan maisema muuttuisi kun aurinko tulisi esiin...
---------------------
Kun aurinko meni pilveen painuimme leikkimökkiin brunssille nauttimaan "omenahyytelöpiirasta"
Sain myös kevään ensimmäisen ihanalta tuoksuvan kukkakimpun. Uskokaa tai älkää, tämä kimppu tuoksuu ihan oikeasti, värimintun talventörröttäjät todella tuoksuvat ihan kesältä ja mintulta, minäkään en meinannut uskoa, mutta totta se on!
Meidän herkutellessa Fiina oli jälleen kerran piirittämässä iänikuista halkokasaa. Se on täysin varma, että sen uumenissä asustaa joku herkullinen jyrsijä.
Mahdoton kolina ja kaivuu kuului sadesuojaksi asetetun aaltopellin alta
Ei ole meidän koiraa moittiminen sitkeyden puutteesta, Fiina on nimittäin piirittänyt tuota samaa halkokasaa syksystä asti...
-----
Jälleen aurinko tuli esiin, ja minä huokailin ihastuksesta...
Katsokaa noita pilviä!
Aurinko loi säteensä koivuun, joka alkoi näyttää joltain kasvitieteelliseltä erikoisuudelta, ehkä kuparikoivulta...
Vaikka kevät antaa odottaa itseään, yksi on kuitenkin varma: Se tulee ennemmin tai myöhemmin, ja VALOA on paljon enmmän kuin kuukausi sitten!
Kommentit