5. LUUKKU

2119778.jpg

JOULULINTU JA KIUKAATYTTÖ

Eräs värmlantilainen joulutapa

Puinen tai päreistä tehty lintu, joka siivet levällään langasta riippuen hiljakseen on häilynyt joulupöydän yllä, kuuluu varmaan monen joulumuistoihin itse jouluhengen vertauskuvana. Niin Värmlannin suomalaismetsissäkin jouluinnun sanottiin kutsuvan joulun tupaan. Jolla oli joululintu, sille tuli joulu, muuten ei. Joillakuilla lintu oli veistelty puusta, ja sellaisen jouluntuojan kohtalona oli joutua lasten leluksi joulun jälkeen. Toiset tekivät joululintunsa verileipätaikinasta Tuomaan päivän aattona. Niitä tehtiin kaksi kolme, oikein lihavia, siivet leivottiin eri kappaleina. Taikinalinnut syötiin maitohutussa heti joulun jälkeen. Joilla ei ollut taikinaa linnuksi, neuloivat kaksi tuohta vastakkain ja puhuivat henkeä sisään mahaksi. Tuohilintujakin oli pöydän yläpuolella monta, toiset riippumassa punaisessa, toiset vihertävässä langassa.

Mutta näitten kattoon ripustettujen linnun kuvien ohella on värmlantilaisessa joulutuvassa pidetty oikeaa elävää lintua, jonka olinpaikka oli uunin uuninkamato, ja jota sen vuoksi sanottiin kiukaalinnuksi. Jo loppukesällä monet varasivat koppelonpojan kiukaalinnukseetallissan. Sitä syötettiin ja hoivattiin päreistä tehdyssä häkissä tallissa ja joulun tultua häkki nostettiin kiukaalle. Siellä lintu nuokkui joulunpyhät, vain lämmitysajaksi häkki juoksutettiin pihalle, jottei lintu tukehtunut savuun. Kun taloon joulunseutuna tuli vieraita, niin heidän piti antaa linnulle jotakin, tavallisesti rahaa, jonka alon tyttäret sitten saivat. Viimeisenä joulujuhlapäivänä lintu tapettiin ja syötiin.

Paitsi tällaista elävää lintua, on kuikaalinnuksi sanottu myös oljista tehtyä nukkea, jollaisia tytöt jouluksi tekivät kiukaalle. Tälläinenkiukaalintu oli noin metrin korkuinen "akan kuva", sen "peäoma"oli ruisoljista ja muista pehmeistä oljista ruumis. Päänä oli riepuun käärityt heinät, kasvoina tuohenjulmusta muovailtu naamari. Nivelet sidottiin rihmalla liikkuviksi, kun veti rihmasta käsi koukistui.Toiset pitivät tyttönsä ilman vaateita, toiset pukivat jotakin valkoista sen verhoksi. Päässä piti olla mustaa riepua.

Joulutyttöjä tekivät talon tyttäret ja piiat, tavallisesti saadakseen sulhasen sen avulla. Jos tahtoi jotakin muuta, senkin tyttö toi. Joka kolmen vuoden päästä tyttö sai tehdä haamunsa, ei joka vuosi. "kaottaa lykkynsä", jos joka vuosi laittaa. Yli viidenkymmenen ikäinen ei saanut yrittääkään kiukaalinnun tekoa.

"Kiukaatyttö" tehtiin Tuomaan jälkeisenä päivänä ja se sai olla tuvassa joulujen loppuun. Sitä piti juottaa oluella ja viinalla ja joka päivä kuuden aikaa sitä piti tanssittaa. Kun tuli viraita, niiden "pit antoa siivenjatkoa kiukoalinnullen" eli panna rahaa tytölle. Tytön tekijä sai rahat. Jos jouku pika antoi haamulle puukon tai tupen ja tyttö sitten kojasi ne talteensa, oli näiden välillä siitä lähtien kihlaussuhde.

Joulun jälkeen kukin korjasi kiukaatyttönsä aitansoppeen viljapurnun taakse kevääseen kyntöajan aattopäivään asti. Jos tyttö ei ollut saanut sitä, mitä haamuaan tehdessään oli toivonut, hän poltti olkinuken pihalla. "Kun seä on viennä muun lykyn, se taitaa viijä tuonnii", sanoivat. Siinä tytön piti suuttuneena huutaa ja hyppiää yli valkean ja viskoa tuhkaa joka suunnalle. Jos taas kiukaatytön lupaama onni toteutui, olkilintu vietiin karjalle navettaan, jossa oli tyttöjen keskeiset juhlat. Kun karja sai "maistaa kiukaalinnun höyhentä" (olkia), se ei värissyt, vaikka oli minkälainen sää.

Todistukseksi kiukaalinnun todellisuudesta ja voimasta kerrotaan, että Nyskogan Vaissilassa kerran annikka- niminen tytär teki joulna haamunsa kiukaalle ja sai sulhasen.

Ryhtymättä tässä vertailemaan ja tutkimaan kiukaalintua sen syvemmin voi kuitenkin mainita ruotsalaisten lucian-päiväiset "Lusse brur"it ja pöydällä pidettävät olkiset linnut, joiden eteen on pantu osa kaikista jouluruoista. Kirjallisuudessa on jo mm. Rudbeckin Atlandissa 1600- luvulta tietoja joulunaikaisista olkinukeista, joihin liittyvät todistuksena olkisten "haamujen" kuulumisesta uskonnollisiin menoihin.

2119783.jpg "Joulumorsian"

Kansallismuseon joululintu.

2119785.jpg

Kotilieden joululle kirjoittanut fil. maisteri Helmi Helminen

---- Kotilieden joulu vuodelta 1932--------

2053799.jpg