....valkoisen puutarhahuoneen kirjavista rantakivistä tehty polku tekee pienen mutkan pilvikirsikan oksien lomitse. Pilvikirsikan juurella kanadanvuokot ovat levittäytyneet laajaksi matoksi, sen takana on houkutteleva valkoinen penkki, jonka takaa ruusut ryöppyävät ja vieressä kohoaa ryhmä ylväitä ritarinkannuksia. Pieni tupsu valkoista ketoneilikkaa kukkii suoraan istujan varpaiden juuressa. Polku kaareutuu seuraavaa porttia kohti. Kuunliljat reunustavat rehevinä polkua, juuri auenneet pionin muhkeat kukat painautuvat öisen kesäsateen kastelemina polulle kuunliljojen yli.

..Portista aukeaa hempeiden vaaleanpunaisten ja kirkkaiden punaisten kukkien raikas maailma. Sateesta kosteat kukat hehkuvat aamupäivän auringon loisteessa. Mieli virkistyy. Huone on yltäkylläinen ja tuntuu lämpimältä.  Pään yläpuolella portissa tuoksuu vaaleanpunainen köynnösruusu ja kiinanlaikkuköynnös kiipeää uutterasti toisella puolen porttia. Kärhöjä kiipeilee köynnöstuissa ja punaluumun oksistossa, särkynytsydän ja pikkusydämet, unikot, palavarakkaus, malvat avaavat kukkiaan jokaisessa olevan sisäisen ohjeen mukaan... Vihreän sävyt tasoittavat kukkien värileikkiä. On kesä. Istun vanhaan korituoliin ja poimin käteeni valamonruusun kukan. Suljen silmäni. Kesä surisee, kesä lämmittää, kesä tuoksuu. Riisun kengät ja työnnän varpaani sammalleimutuppaaseen. Ei ole kiire mihinkään...


Punaisessa huoneessa..

keväällä..

..kesällä..

ja syksyllä...