Nyt tulee sitten mahdottoman pitkä postaus, koitan kiriä kiinni kaiken mitä on tapahtunut reilun viikon aikana. Yöpakkasia ei ole ollut muutamaan yöhön, ja päivälämpötila on kiivennyt yli kahdenkymmenen asteen, puutarhassa on tapahtunut kasvupyrähdys. Seuraavassa kuvia noin viikko sitten otettuna, muutama päivä sitten ja tänään otettuna.
Viikko sitten krookukset kukkivat vielä täyttä häkää, nyt ne ovat enimmäkseen kadonneet jo maan alle odottelemaan seuraavaa vuotta.
Leskenlehdet kukkivat pitkään, Niitä on vieläkin.
Narsissi
Pikkunarsissit joita pääsiäisenä myydään, olen joka vuosi laittanut maahan ja sieltä ne sitten nousevat joka vuosi hieman isoja siskojaan aikaisemmin:
Myös nämä valkeat narsissit ovat tänään uskaltaituneet avaamaan nuppujaan, tavallsesti ne aukeavat viikon keltaisten jälkeen.
Joka vuosi alkukeväällä suunnittelen tämän kukkapenkin kanttaamista. Myöhästyn aina, enkä sitten enää raaski...
Tämän vuoksi:
Mukulaleinikkihän se siinä osoittaa villin luontonsa. Kun se on kukkinut, se katoaa maan alle, joten vaikka leviää mahdottomasti, annan sen kasvaa jakukoistaa ja levitä, koska se ei ole ollenkaan häiriöksi. Minulle se on arvokas koska se on ollut paikallaan ennen kuin me muutimma taloon.
Saa nähdä tuleeko tuota kukkapenkkiä sitten kesemmällä kantattua...
Monena iltana olen varta vasten hiipinyt puutarhaan kuvaamaan valkovuokkoja, mutta olen joka kerta ollut auttamattomasti myöhässä. Koko porukka on mennyt unten maille jo kahdeksalta illalla.
Tänään vihdoin sain nekin kaunottaret kuvattua:
Valkovuokkojen nukkuessa siirryn kuvaamaan iltavirkkuja kukkijoita.
Sinivuokko
Pikkukäenrieskat ovat somia ilta- auringon loisteessa. Vuokot ja nämä ovat tonttimme luonnonvaraista kasvistoa. Ne kukoistavat koivujen alla kylätien varressa ennenkuin lupiinit ja kultapiiskut valtaavat paikan.
Luulin, ettei skilloja enää ruusuryteiköstä löydy, mutta olin onnekseni väärässä!
Akileijat ovat hurahtaneet viikossa melkoisesti:
Varjoliljat ponnistavat ylös kuihtuvien krookusten seasta:
Kun kevätkurjenmiekat ja posliinihyasintit hettävät kivikkopenkille jäähyväiset, näyttää ettei penkissä kukkisi mikään. Tämän penkin miniatyyrimaiseen luonteeseen kuuluu, että sitä on tarkasteltava lähempää.
Lehtoimikkä, jonka kukka avautuessaan on punainen, mutta joka muuttuu myöhemmin siniseksi. Lehdet puhkeavat kukinnan jälkeen.
Keltavuokko:
Jackmannii- kärhö on päättänyt tänä vuonna ehtiä muita edelle. Kaikki muut ovat vielä talviunilla, mutta tässä tänään otettu kuva pontevasta kiipeilijästä. Tämä lupaa hyvää kasvua tälle kesälle. Olin hiukan huolissani, sillä jouduimme sitä hiukan siirtämään viimekesänä. Mutta kuten sanottu, eivät kärhöt ole ollenkaan maineensa veroisia hienohelmoja, vaan kestävät kaikenlaisia koettelemuksia.
Hyötytarhassa huokasin ihastuksesta, viime vuonna istuttamani parsat ovat talvehtineet! Ensivuonna ehkä raaskimme jo laittaa näitä ravinnoksi.
Jossakin on kevätkaihon kukka avannut taivaansiniset kukkansa:
Ja kukkalaatikot ovat saaneet kesäisen asun. Olen joka vuosi yrittänyt pitää kiinni siitä, että vapuksi laitetaan uudet kesäkukat laatikoihin, ja niin tehtiin tänäkin vuonna. Minulla on joku kummallinen vaaleanpunainen vaihe, kun tänä vuonna laatikoihin pääsivät vaaleanpunaiset marketat vaaleansinisten pikkuorvokeiden kera.
Lopuksi vielä esittelen puutarhamessusaaliini:
Kaksi valkoista pionia (tarkistan nimet myöh.)
valkoisen särkyneen sydämen juurakoita, valkoisten liljojen sipuleita ja laukan sipuleita:
Leppoisaa vappua kaikille!
Kommentit