Kesä kypsyy elokuussa. Luonto ja puutarha antavat parasta satoaan. Vitamiineja, värejä, makuja, tuoksuja, tunnelmia. Meillä on Suomessa puhtaita metsiä, joista löydämme marjat ja sienet. Omasta ja ammattiviljelijöiden puutarhoista saamme puhtaan ja aromikkaan sadon, kiitos puhtaan maan ja valoisien öiden. Maalaishiirulainen huomaa syksyn tulleen, on aika säilöä ja hillota maut talvea varten.
Minäkin sain vielä mansikoita.Luulin että jäin ilman, kun missasin mansikkasesongin heinäkuun alussa. Meidän kylän mansikanviljelijä soitti minulle, ja sanoi, että nyt sitä taas saa, tänä vuonna istutetut mansikantaimet antavat ensimmäisen satonsa. Ihanaa!
"minä olen urhea mansikka!" - esitteli komea mansikka itsensä matkatessaan pikkupuutarhurin suuhun...
Tässä minun tämän kesän ekoteko: voimariinirasiat kestävät hyvin konepesun, pakastuksen ja mikron. Rasioissa mansikat matkaavat pakastimeen talven herkutteluhetkiä odottamaan.
Maistelimme myös vadelmia ja mustikoita..
Sitten tuli ihana tyyni ehtoo. Päätimme lähteä tattimetsään.
Metsälle nöyästi kumarsimme..
...ja pian oli korimme tatteja täynnä:
Fiinakin harrasti omaa sadonkorjuutaan:
Veimme tatit mummulaan ja vastalahjaksi saimme koriin ihania herkkuja:
--
Puutarhassa kypsyvät viinimarjat. Kohta saadaan mehua.
Pikkupuutarhurin ikioma porkkanamaakin antaa jo ensimmäiset maistiaiset.
Meidän neljä tyrnipensastamme ovat pakertaneet tänä vuonna yhden ainokaisen marjan.
Ehdin juuri parahiksi kuvata sen. Kotvasen kuluttua pikkupuutarhuri tuli ja kysyi: " Äiti, mikä marja tämä on? Saako sen syödä?" ... Ja niin katosi tuo vitamiinipommi lapsen suuhun. Hän piti siitä, sanoi että maistuu tutulta. Kerroin että hän oli vauvana syönyt tyrnejä hedelmäsokerilla makeutettuna. Eipä pitäisi pikkuflunssan vaivata!
Kommentit