Kesä kypsyy elokuussa. Luonto ja puutarha antavat parasta satoaan. Vitamiineja, värejä, makuja, tuoksuja, tunnelmia. Meillä on Suomessa puhtaita metsiä, joista löydämme marjat ja sienet. Omasta ja ammattiviljelijöiden puutarhoista saamme puhtaan ja aromikkaan sadon, kiitos puhtaan maan ja valoisien öiden. Maalaishiirulainen huomaa syksyn tulleen, on aika säilöä ja hillota maut talvea varten.

Minäkin sain vielä mansikoita.Luulin että jäin ilman, kun missasin mansikkasesongin heinäkuun alussa. Meidän kylän mansikanviljelijä soitti minulle, ja sanoi, että nyt sitä taas saa, tänä vuonna istutetut mansikantaimet antavat ensimmäisen satonsa. Ihanaa!

1819829.jpg

"minä olen urhea mansikka!"  - esitteli komea mansikka itsensä matkatessaan pikkupuutarhurin suuhun...

1819858.jpg

Tässä minun tämän kesän ekoteko: voimariinirasiat kestävät hyvin konepesun, pakastuksen ja mikron. Rasioissa mansikat matkaavat pakastimeen talven herkutteluhetkiä odottamaan.

1820417.jpg

Maistelimme myös vadelmia ja mustikoita..

1819848.jpg

1820415.jpg

Sitten tuli ihana tyyni ehtoo. Päätimme lähteä tattimetsään.

1819869.jpg

Metsälle nöyästi kumarsimme..

1819902.jpg

1819880.jpg

...ja pian oli korimme tatteja täynnä:

1819930.jpg

Fiinakin harrasti omaa sadonkorjuutaan:

1820418.jpg

Veimme tatit mummulaan ja vastalahjaksi saimme koriin ihania herkkuja:

1820419.jpg

--

Puutarhassa kypsyvät viinimarjat. Kohta saadaan mehua.

1820420.jpg

Pikkupuutarhurin ikioma porkkanamaakin antaa jo ensimmäiset maistiaiset.

1820421.jpg

Meidän neljä tyrnipensastamme ovat pakertaneet tänä vuonna yhden ainokaisen marjan.

1820422.jpg

Ehdin juuri parahiksi kuvata sen. Kotvasen kuluttua pikkupuutarhuri tuli ja kysyi: " Äiti, mikä marja tämä on? Saako sen syödä?" ... Ja niin katosi tuo vitamiinipommi lapsen suuhun. Hän piti siitä, sanoi että maistuu tutulta. Kerroin että hän oli vauvana syönyt tyrnejä hedelmäsokerilla makeutettuna. Eipä pitäisi pikkuflunssan vaivata!