VANHA PUUTARHA

Tämä puutarhan alue on ollut ennen meitä. Sijaitsee talon takana etelän puolella. Siellä on upea vanha kaneli- omenapuu sekä kaksi muuta vanhaa omenapuuta joista toinen on kuulemma siementaimi, (tiesi talon entinen asukas kertoa), aika hapan ja mauton, toinen on joku maukas kesäomena joka on todella arka muumiotaudille. Lisäksi on vanhoja punaherukkapensaita ja "Hinnonmäen keltainen" - karviaisia. Vanhat mustaherukkapensaat olivat niin äkämäpunkin saastuttamia että ne poistettiin ja paikalle istutettiin luumu- ja kirsikkapuita sekä valkoherukoita.

UUSI PUUTARHA

Uusi puutarha on vanhalle pellolle perustettu. Se on myös takapihalla, vanhan puutarhan vieressä. Siellä on isohko nurmikenttä leikkimökkeineen ja hiekkalaatikkoineen, yrttimaa, uusi marja- ja hedelmätarha sekä väriteemahuoneet. Viimeksimainittujen välillä on monilajinen pensasaidanne.

Marja- ja hedelmätarhassa kasvaa päärynää, omenaa, vadelmia, karhunvatukkaa,  musta- ja viherherukkaa sekä tyrniä.

Puutarhassa on paljon köynnösportteja. Numikentältä johtaa köynnösportit yrttimaalle sekä marja- ja hedelmätarhaan. Väriteemapuutarha- alueelle on myös kulku sekä marja- ja hedelmätarhasta, että yrttimaalta, kulku porteista, joissa on jo köynnöksiä vaikkei porttia ole vielä rakennettu.

Portit on rakennettu tervatusta kahden tuuman puutavarasta sekä pajuaitaelementeistä joita ostin Puutarhamatista. Porttien jalat ovat maassa kiinni teräksisillä tolppajaloilla.

Vanhan ja uuden puutarhan välissä on iiiiso nurmikenttä.

YRTTIMAA

Alueen nimi on kunnianhimoinen. Haaveilin aluksi kasvattavani yrttimaalla pelkästään kaiken maailman yrttejä, mutta kävikin pikkuisen toisin...Viime kesän puolessa välissä huomasin, ettei yrttimaallani kasva ainuttakaan sellaista yrttiä jota olin siellä suunnitellut kasvatettavan. Syksymmällä sain vihdoin ensimmäiset yrtitkin maahan ikkunalavaan: oreganoa, timjamia, ruohosipulia, lipstikkaa. Muuten lajisto on kyllä runsaahko. Ikkunalavoja on yhteensä neljä, josta kahdessa on pienoiskasvimaa ja yhdessä perennojen taimikasvatuspaikka. Lisäksi siellä kasvaa suuri puska raparperia, pensasmustikoita, metsämansikoita, punahattua (sehän on muuten yrtti!), mirrinminttua, väriminttua, päivänliljoja, nauhuksia, ruusukvitteniä, Muutama mansikka, kesäkukkia, piparjuurta, parsaa...Lisäksi on joukko perennoita jotka ovat kasvamassa isommaksi ja odottelemassa siirtoa. Nurkassa kasvaa ruusuorapihlajapuu, jota pitkin kiipeää president- kärhö. Lisäksi siellä on paljon ruusupensaita raja- aitoina sekä villiviiniä ja humalaa...

Yrttimaan ja nurmikentän välissä on virpiangervoaidanne (sitä nyt sattui olemaan saatavilla omalta tontilta), ja sinne kuljetaan köynnösportista.

VÄRITEEMAHUONEET

Uuden puutarhan puolelle tulee uusin kokeiluni; väriteemahuoneet. Alue on noin 2 aaria. Ulkoreunaa puutarhaan päin rajaa tuomipihlaja- aidanne. Väriteemahuoneita on neljä seuraavassa järjestyksessä: valkoinen, punainen, sininen ja keltainen.

Arvasit kai jo, että kun puutarhasta on kysymys, huoneen väriteema koostuu tietyn värisistä kukista ja muista kasveista, esim. valkoisessa väriteemahuoneessa on vain valkokukkaisia perennoja, puita, pensaita, köynnöksiä ja kesäkukkia.  

Kulku tähän puutarhan osaan käy joko valkoisesta tai keltaisesta huoneesta, punainen ja sininen huone ovat "keskellä" eikä niihin pääse kuin kulkemalla muiden huoneiden läpi. Jokaiseen huoneeseen käydään köynnösportista. Huoneet ovat kasvitetut täyteen niin että vain laattapolkua pitkin pääsee levähdyspaikoille ja toisiin huoneisiin, maa on katettu maanpeittoperennoilla. Jokaisessa huoneessa on yksi hedelmäpuu. Tästä tulee luultavasti hieno. Oma salainen puutarhani...

ETUPIHA

Etupihalla on valamonruusua, joka on villiintynyt pöheiköksi ja joka odottaa siivoamista, pihatie, parkkipaikka, kirsikkapuita, kaksi rautatienomenapuuta, perinteinen kahden puolen istuttava pihakeinu, sekä kolme kukkapenkkiä. Etupiha antaa pohjoiseen.

Pionipenkki on talomme rappujen edessä, se on saanut nimensä siitä, että siinä on vanhastaan kasvanut ja kasvaa edelleen vanha pioni, joka on kuulemma joskus 40- luvulla istutettu. Olen istuttanut tähän penkkiin muitain pioneita, joita olen tuttavilta saanut, sekä mm. keltapäivänliljaa, jota taitaa olla meillä vähän joka paikassa (sitä kasvoi muuttaessamme n.2 neliön tupas pionipenkin toisessa päässä ja olen sitä jakanut), varjoliljoja, särkynyttä sydäntä, arovuokkoa, paljon tulppaaneita ja lemmikkejä...

Kivipenkki sijaitsee pionipenkkiä vastapäätä pihatien toisella puolella. Nimi tulee siitä, että penkin keskellä on iso kivi. Tämä penkki on myös talon vanhoja peruja. Siina kasvaa mm. ritarinkannusta, hohdekukkaa, kyläkurjenpolvea, leimuja, helminukkajäkkärää, vanhaa saksankurjenmiekkaa joka lienee taatankurjenmiekka, keltapäivänliljaa, siperiankurjenmiekkaa, kuolanpioni, idänunikkoa, ojakellukoita, myskimalvaa, syysasteria...

Kivikkopenkin perustin ensimmäisenä keväänä sillä aikaa kun miesväki uusi navetan kattoa. Se on tontimme korkeimmalla kohdalla, josta luonnostaan nousee esiin pieni pläntti kalliota. Kivikkopenkissä on karut olot, ja siinä kasvaa kivikokasveja: mm. maksaruohoja, mehitähtiä, patjarikkoa, pikkutervakko, tarhakylmänkukka, ketohärkkiä, ketoneilikkaa, pulskaneilikkaa, verikurjenpolvea, kissankelloa, imikkää, kääpiösaksankurjenmiekkaa...

Täytyisi tehdä tarkat kasviluettelot jossain vaiheessa. Syy siihen että minulla on noinkin runsas kasvivalikoima on se, että isäni on innokas kasviharrastaja, ja hänellä on aina jotain taimia kasvamassa. Lisäksi olen paljon vaihtanut tuttavien kanssa taimia, kasvattanut itse siemenestä, sekä siirtänyt tontillamme vanhastaan kasvaneita kasveja penkkeihin paremmille paikolle pois pöheiköistä.

KOIVUKETO

Tonttimme laidalla kylätien varressa kasvaa koivuja vanhan puutarhan toisella puolella.  Koivujen alla ja vieressä on joutomaa, jossa on kuivan kedon kasvillisutta, sekä toisessa päässä lupiineita villiintyneenä kasvustona. Lupiinit täytyisi jaksaa saada kuriin niittämällä, etteivät tuhoa luonnon ketokasvillisuutta. Koivukedolle olemme tänä syksynä istuttaneet pensasaidanteen tuuli- ja näkösuojaksi.

KATAJAKETO

Löysimme katajan taimia koivukedolta erään koivun juurelta ja päätimme laittaa niille oman paikan. Katajaketo laitetiin alulle kolme ja puoli vuotta sitten keväällä. Se perustettiin joutomaahan,  jossa rehotti koiranputki, nokkonen ja mesiangervo. Maa oli siis ravinteikasta, mikäli rikkaruohoista voi jotakin päätellä. Ei ehkä tyypillinen paikka kedolle, mutta katajat ovat kasvaneet hyvin, 30 senttisistä taimista on kolmessa kesässä arttunut parimetrisiä. Tämä siitäkin huolimatta, että yhtenä kesänä niitä vaivasi joku sienitauti, mikä kuulemma tappoikin paljon katajia sinä kesänä Suomessa, ja toissatalvena rusakot söivät kaikki lumenpäälliset vihreät osat taimiraukoista. Eli voinen tällä perusteella suositella luonnon katajan istuttamista ravinteiseen maahan. Maaperää on kylläkin tarkoitus hiukan köyhdyttää joiltain kohdin niittämällä pari kertaa kesässä ja lisäämällä maahan soraa, jotta saisimme siinä myös keto/niittykukat viihtymään. koiranputki onkin osittain hävinnyt alueelta niiton ansiosta, mikä on hyvä, sillä niittykukat eivät sille pärjää.

PIHAMETSÄ

Pihametsä perustettiin tonttimme toiselle vanhalle pellolle. Istutustöihin päästiin heti ensimmäisenä keväänä eli 2003 kun isältäni jäi yli pieniä metsänhoitoyhdistyksen taimia, kuusta ja mäntyä. Kuusia istutettiin pellon pohjoislaitaan harvakseltaan tuulen suojaksi, ja mäntyjä istuteltiin sinne tänne. Taimet olivat alle kymmensenttisiä, ja nyt ne ovat hyvinkin parimetrisiä, ja alkavat näyttää jo joltakin. Havupuiden sekaan on istutetu lisäksi tervaleppää, vaahteraa, koivuja, pihlajia sekä pähkinäpensaita. Lisäksi pellon tietä sivuaville reunoille istutettiin ruusuista aidanne. Myös ruusuja olen saanut isältä, jolla on paljon helposti leviävien ruusujen jakotaimia. Siellä on muun muassa karjalanruusua, metsäruusua, karoliinan ruusua, valamonruusua, punalehtiruusua...kaikki leviävät kohtalaisesti tai voimakkaasti ja pärjäävät rikkaruohoille. 

Pihametsän ja katajakedon välille istutettiin myös sekaistutuksena pensasaidannetta, jossa oli siperianhernepensasta, unkarinsyreeniä ja koristearoniaa. Samoja lajeja istutettiin myös koivukedon pensasaidanteeseen.