Noniin. Päädyin kaikkein yksinkertaisimpaan ratkaisuun, kun aikaa ei ole niin kovin paljon uusien systeemeiden opetteluun. Vuodatuksen blogipohjat on toimivia ja ohjeet on kaikki suomeksi, kuitenkin. Niinpä perustin uuden blogin tänne vuodatukseen. (Tämän blogin kuvagalleria tuli täyteen ilman omaa ansiotani. ks. ed.postaus.) Uudessa blogissa aloitan sitten sen keväänodotuskalenterinkin.

Siispä, tervetuloa Paratiisinpalaseen !!!

... Että alan etsiä toista blogipalvelua ja perustan uuden blogin johonkin. Näihin vuodatuksen uuidistuksiin ei enää riitä kärsivällisyys. Minulla oli kuvagalleriassa puolet kuvatilasta käyttämättä. Nyt yhtäkkiä siellä ilmoitettiinkin, ettei sinne mahdu enää kuvia, ellei ota käyttöön "lisäominaisuuksia". Nämä "lisäominaisuudet" meinaavat, että pitäisi sallia mainosbanneri blogissa, jotta kuvatilaa saisi lisää. Ei minua huvita mainostaa jotakin mitätahansa blogissani. varsinkaan jos en voi itse vaikuttaa siihen, mitä mainoksia banneriin tulee milloinkin. . Aina vain hankalammaksi on mielestäni mennyt tämä homma. Aluksi näytti ihan hyvältä uudistukselta, mutta nyt alkaa mitta olla täynnä. valitettavasti. Olen tykännyt tehdä tätä blogia. harmittaa.  Katsotaan....Ehkä aloitan uuden blogin vuodatuksessa, ehkä jossakin muualla...

keltainen on ihmeellinen väri. Välillä ei keltaista kaipaa ollenkaan. Joulun aikaan olisi outoa jos sisällä olisi keltaisia kukkia. Mutta keväällä mikään muu väri ei tee mielelle enempää hyvää kuin raikas keltainen. Jokaisessa keltaisessa kukassa asuu aurinko.

Keltaisessa huoneessa

keväällä....

Kesällä..

syksyllä...

Nyt on elämässä jotensakin semmoinen vaihe, että lupaan itselleni tehdä vaikka mitä, heti kun kerkiän tai saan toimeksi... Kunhan ensin saan tehdyksi sen ja sen... On kaikenlaista uutta ja jännittävää rojektia meneillään, ja vanhat olisi myös aika potkaista jaloista pois pyörimästä. Kysymyshän on oikeastaan vain siitä, että istuu alas ja tekee ne hommat, yksitellen. Ja antaa itselle luvan huomata, että kukin ottaa oman aikansa, hosua ei tarvitse,  eikä kannata. Kyllä kaikesta selviää, ei hätähämminkiä. Elämä on antoisaa ja arki elämän ja elämä arjen makuista, taas kerran.

Täällä blogiharrastusmaailmassa on kaiken aikaa vireillä kaikkea ihastuttavaa, kuten vihreitä ja muunvärisiä värikollaaseita ja ihania ystävänpäivätoivotuksia ja jos vaikka mitä ihanaa. Ihmiset ovat ihan keväthuumassa jo. Moneen juttuun olin aikonut osallistua, mutta on ollut muuta nyt juuri. Katsotaan mitä tulee toimeksi tehtyä....Onneksi sentään täällä blogimaailmassa ei ole minkäänlaista tulosvastuuta. :)

Olen hieman myöhässä ystävävänpäivänkin suhteen, mutta haluan silti toivottaa teille kaikille blogiystävilleni myöhäisesti:

Hyvää ystävänpäivää, sillä ystävänpäivähän on joka päivä!

valitsin toivotuskukaksi lemmikin, sen nimi on englanniksi forget me not, älä unohda minua. Ei ehkä ole suloisempaa kukannimeä, eikä suloisempaa kevään kukkaa. En aio unohtaa sinua, ystävä!

Joskus tekee mieli ottaa päivänokoset. Lumi muodostaa houkuttelevan näköisen patjan, sille olisi mukava uinahtaa. Ja nähdä kevätunta.

Olkoon viikkosi riemuinen!

Oletteko huomanneet, olemme selviytyneet pimeästä syksystä ja talvesta?! Päivä on pidentynyt huomattavasti, tiistaina kun olin liikenteessä illalla viiden aikaan, huomasin että oli ihan valoisaa, tammikuun puolivälissä oli tuohon aikaan aivan säkkipimeää. Onnittelen meitä kaikkia! Tästä on enää matka valoisampaa päin.

Pohdin, että aloittaisinko viimevuotiseen tapaan keväänodotuskalenterin. Katsotaan. Jotain repäisevää olisi kumminkin tehtävä kevään etenemisen kunniaksi. ;)

Viime lauantaina pikkupuutarhuri kysyi, että mentäisiinkö uimarannalle. Hymähdimme ensin, että ei siellä taida voida uida nyt, kun pakkasta on -13 astetta ja järvi on jäässä. Sitten huomasimme, ettei se oikeastaan ollutkaan ollenkaan huono ajatus. Niinpä lähdimme raparetkelle uimarannalle.

Aurinko paistoi suloisesti. Vaikka uimarannan lahden poukama onkin varjoinen. Järvi oli talvisessa asussaan huikaisevan kaunis.

Eväitä, kuumaa mehua ja tuhdit voileivät, nautittiin puolessa matkassa. Miten kaikki maistuukin niin ihmeen hyvältä retkellä?

paluumatkalla aurinko alkoi jo hivuttautua alas päin, ja hävisi lopulta metsäniemekkeen taakse luoden järvelle kauniita varjoja.

Taivas oli erikoisen raidallinen.

---

Ostin keittiön pöydälle kimpun tulppaaneita. Tälläkertaa mieleni teki saada keltaisia. Maljakossa on mukana muutama katajan ja männyn oksa sekä pajunkissoja ja hietakastikan talventörröttäjiä. ne Pikkupuutarhuri keräsi taannoiselta metsäretkeltä.

Keltainen tekee hyvää mielelle.

---

Tiistaina kamera halusi mukaan ulos peltokävelylle.

Tulen aina hyvälle tuulelle kun katselen meidän saalistuksen ammattilaista.

se kai haistaa ja kuulee jotakin...

---

Kävin katsomassa mitä kuuluu meidän puolitoistametriselle erikoiskuuselle. Se oli alussa ihan tavallinen metsänhoitoyhdistyksen piskuinen kuusentaimi. Mutta viimekesänä huomasimme, että se poikkeaa samaan aikaan istutetuista sisaruksistaan. Nyt sen huomaa paremmin kun kesällä otetusta kuvasta, kun taustalla on valkoista.

neulaset kiertuvät hauskasti oksien päissä.

Näyttää todellakin sltä että siitä on tulossa jotakin erikoista. Osa vuosikasvaimista on surkastunut, ja osa on tehnyt tuollasen hauskan sykerön. Saa nähdä mitä siitä tulee isona.

Ihanaa helmikuuta!

Ympärillä surisee kesä. Saavun kapeaa polkua uudelle portille. Kasvojani hipaisee portilta alas ryöppyävän alppikärhön kiehkura. Joku ihmeellinen purppuran värinen kärhö kiipeää portin toista puolta. Isot puskat siperiankurjenmiekkaa johdattavat siniseen valtakuntaan. Asuukohan Nukkumatti täällä jossain? Polku tekee mutkan luumupuun takaa. Luumupuun juurella lemmikit hohtavat vaaleansinisenä valopilkkuna, takana on iso ryhmä erivärisiä sinisiä ritarinkannuksia, kärhöjä kiipeilee taustan vihreässä seinämässä ja muiden kukkien lomassa, huoneen nurkassa on taivaan sininen pieni pöytä ja kaksi tuolia, pöydän jalan juuresta nousee kissankellomätäs...

Sinisessä huoneessa...

(väriloisto painottuu kevääseen ja kesään)

keväällä..

kesällä...

syksyllä vielä joku kukkii uudelleen...

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Tällä kertaa sattumalta asiasta tuli kohdallani yksinkertainen, tietokoneella on vain viisi valokuvakansiota, kun juuri hetki sitten siirsin valokuvia turvaan ulkoiselle kovalevylle. ei siis ollut suurta kokoelmaa josta seuloa. Toisaalta olisi ollut tietysti hauskaa, jos valokuva olisi ollut jostain kauempaa menneisyydestä,mutta päätin kuitenkin valita helpoimman tien ja ottaa kuvat suoraan koneelta.  Tässäpä tämä:

Kuten voinet arvata, uuden vuoden pirskeethän siinä on. Sädetikut on ihmeellisiä. Joku on kyllä ollut taitava kun on osannut tehdä tuommoisia tikkuja joista tulee ihan oikean tähden näköisiä säkenöitä. Ennen oli vain niitä lyhyitä sädetikkuja, nykyään sekin asia on muuttunut, on olemassa pitkiä, noin 30 cm sädetikkuja ja sitten on jättisädetikkuja, ja monen värisiäkin niitä on. Mutta yhtä kaikki, lapset osaavat ottaa niistä ilon irti.

Oli uuden vuoden aatto, ja pihassa kirmasi viisi lasta, kuusi aikuista ja kaksi toisilleen vihamielistä koiraa (fiina ei millään hyväksy toisia narttukoiria suopeasti reviirillen). Oli monta laatikollista pitkiä sädetikkuja, vähän lunta maassa ja pakkasta hieman alle kymmenen astetta.  Kello oli ehkä yhdeksän illalla. Kaikkien mahat olivat täynnä pitaleipiä ja cocacolaa, kohta ammuttaisiin raketteja. Sitä ennne käydään lyhdyt kädessä kävelyllä. Oli mukava ilta. Oli hauska palauttaa se tuon kuvan myötä mieleen.

haastan mukaan seuraavat blogit:

Muotoilijan puutarhassa, Pumpulia, Insinöörin puutarhassa ja Sarin puutarhat

Tekee mieli laittaa vielä joku kukkakuva. Tässä esimakua tulevasta, seuraavaksi sukellamme salaisen puutarhan siniseen huoneeseen...

Meitä on vihdoin hemmoteltu oikein kunnon talvikelillä ja oikein pitemmän aikaa. Ihanaa kun on kunnolla lunta! Olen lähes päivittäin käynyt Fiina- koiran kanssa peltokävelyllä. Minä saan hyvän treenin kun pitää nostaa polvia korkealle hangessa, ja Fiinalle riittää riemua kun se etsii myyriä. Kovan pakkasjakson jälkeen eläviä myyriä ei juurikaan löydy, suurin osa sen löytämistä on jäätyneitä. Niitä löytyy sitten sitäkin enemmän. Sama löytämisen riemu ja hännän heilutus seuraa kuolleidenkin myyrien löytämistä, Sinänsä positiivista, jos ajattelee puutarhanhoidon kannalta, että myyrät ovat pakkasten ansiosta vähentyneet merkittävästi. Fiinan ruokavalioon on näinä aikoina tavallisen koiranmuonan lisäksi kuuluneet pakastetut peltomyyrät. Se nimittäin popsii niitä kuin suurtakin herkkua. En ole estellyt, kun se vaikuttaa olevan tuon alkukantaisen koiran hyvinvoinnin salaisuus. Se on oikein hyvässä kunnossa ja turkki on komea ja tuuhea. Täytyy vain muistaa antaa matokuuri säännöllisesti. Hyvää ruokahalua vain! 

Teille joita kiinnostaa, Fiina on sekarotuinen perusrotujen risteytys. Emo on suomen lapinkoira, ja isä todennäköisesti hirvikoiran ja beaglen risteytys. Isän puolelta siis tulee metsästysvietti, emän puolelta herttainen pystykorvan laumasta huolehtiva luonne.

Jokin aika sitten Inkivääri ja Irina K. haastoivat minut kertomaan itsestäni kuusi sattumanvaraista asiaa. Kiitos haasteesta! tämä on tainnut olla jo niin monessa blogissa, etten tällä kertaa haasta ketään. Jos kuitenkin tunnet kutsumusta vastata tähän, eikä sinua ole vielä haastettu, niin ole hyvä, tästä voit ottaa haasteen mukaasi. :)

Tässä vastaukseni tutustumisleikkiin, tämä olikin yllättävän vaikeaa:

1. En juurikaan käytä mustia vaatteita. Minulta menee naamasta väri. saa koskee vaaleanruskeita ja hennon vaalean sinisiä ja - punaisia vaatteita. Vaatekaapistani sen sijaan löytyy paljon punaisen, sinisen ja vihreän maanläheisiä sävyjä.

2. Olen vilukissa. Hyvin harvoin minulla on liian kuuma talvella. jalkani palelevat yhtenään, ja siksi käytänkin säärystimiä yötä päivää talviaikaan. Välihousut puen pitkien housujen alle jo syyskuussa ja luovun niistä vasta toukokuussa.

3. Edellisestä huolimatta, en ole oikein helteenkään ystävä. +25 on sopiva, sitten alkaa olla melkein liian kuuma auringossa. En siis ole mikään aurinkorannalla makoilija tyyppi. Hellepäivinä parasta on lempeät illat. ja viileä nurmikko. ja jäätelö.

4.  Kuljetan omia tyynyjäni mukana kyläpaikkoihin joissa yövyn. Yö saattaa mennä kokonaan pilalle, jos tyyny on vääränlainen. Olen huono nukkumaan, ja olen oppinut antamaan itselleni luvan tehdä kaikkeni, jotta yöunet eivät epäonnistu.

5. Lempikirjoja lapsena olivat  L.M. Montgomeryn Anna-kirjat. haaveilen että joskus lukisin nuo kirjat vielä uudelleen. lapsena luin ne varmaankin kymmenen kertaa.

6. Ravintolassa tilaan melkein aina naudanlihapihvin ja lohkoperunoita. Aina päätän, että voisin tilata jotakin muutakin vaihteeksi, mutta käymme niin harvoin ulkona syömässä, etten voi vastustaa hyvää pihviä ja ihanaa kastiketta, kun niihin tarjoutuu tilaisuus. Arvostan kokkien ammatitaitoa pihvien teossa, enkä edes yritä tehdä vastaavia itse, vaikka saattaisin osatakin.

Tässä haasteen säännöt:

1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

..Portista aukeaa hempeiden vaaleanpunaisten ja kirkkaiden punaisten kukkien raikas maailma. Sateesta kosteat kukat hehkuvat aamupäivän auringon loisteessa. Mieli virkistyy. Huone on yltäkylläinen ja tuntuu lämpimältä.  Pään yläpuolella portissa tuoksuu vaaleanpunainen köynnösruusu ja kiinanlaikkuköynnös kiipeää uutterasti toisella puolen porttia. Kärhöjä kiipeilee köynnöstuissa ja punaluumun oksistossa, särkynytsydän ja pikkusydämet, unikot, palavarakkaus, malvat avaavat kukkiaan jokaisessa olevan sisäisen ohjeen mukaan... Vihreän sävyt tasoittavat kukkien värileikkiä. On kesä. Istun vanhaan korituoliin ja poimin käteeni valamonruusun kukan. Suljen silmäni. Kesä surisee, kesä lämmittää, kesä tuoksuu. Riisun kengät ja työnnän varpaani sammalleimutuppaaseen. Ei ole kiire mihinkään...

Punaisessa huoneessa..

keväällä..

..kesällä..

ja syksyllä...

Jospa puutarhassa olisi huoneita. Erilaisia huoneita, erivärisiä huoneita. Siellä olisi salainen puutarha, aidan takana piilossa. Vain portista olisi kulku sisään...

Ajatusleikkini pari vuotta sitten johti toteutukseen. Viimekesänä en tehnyt asialle paljonkaan, mutta ajatus on edelleen kirkkaanan mielessä. Pensasaita salaisen puutarhan ympärille on jo istutettu tuomipihlajasta. ja toinen sivu erivärisistä pensasruusuista, pihlajista ja syreenistä. Kaariportteja on askarreltu, joskaan ei vielä pystytetty. Polku on hahmottunut paikalleen, ja kasvaapa siellä jo yksi luumupuukin valmiina...Ehkä ensikesänä toteutan lisää. Ehkä joskus se näyttää siltä, miltä se unelmissani näyttää.

Salaisessa puutarhassa on neljä huonetta pensasaidan sisälle rakennettuna. Ensimmäinen huone on valkoinen, seuraavana on vuorossa punainen, sitten sininen, ja lopuksi keltainen. Huoneiden välissä on pensasaita ja kulku huoneesta toiseen tapahtuu kaariporteista.  Arvaatte varmaan, että kaariporteissa kiipeilevät kärhöt. Joka huoneessa olisi yksi puu, rhodoja voisi olla, ja sitten kaikenlaisia perennoja, aina väriteeman mukaan.

Toivottavasti teitä ei ala tympiä, kun esittelen jo blogissani esillä olleita kuvia uudelleen. Odottelen, että vuodatus saa homman pelittämään kunnolla, ennekuin alan latailemaan uusia kuvia.

siispä..

Valkoisessa huoneessa...

..keväällä

..kesällä

...syksylläkin sielä