Leena Erkkilän kirjasta Kukkutimurusia (WSOY 1981):

VOIKUKKA

Silloin kun Taivaan Isä teki puita ja metsiä ja kukkia ja ruohoja, saattoi hyvinkin käydä näin:

Tuli pikkuinen keltapaitainen enkeli maanpäältä ja sanoi Taivaan Isälle:

- Siellä on joutomaata. Ei kasva mitään, on harmaanmustaa multaa vain. Lähetä, rakas Taivaan Isä, sinnekin kukkia.

- Vai on siellä joutomaata, sanoi Taivaan Isä. Sinne on lähetettävä jotakin, mikä sinne joutaa. Menkääpä pikku enkelit katsomaan olisiko jonkin laarin nurkkaan jäänyt joutavia siemeniä. Niitä voisi sinne joutomaahan lähettää.

Pikkuiset enkelit menivät kipin kapin taivaallisiin aittoihin. He kurkkivat joka purnukan ja laarin ja löysivät vihdoin yhden pienen kourallisen pikkuruisia siemeniä. Ne kädessään keltapaitainen enkeli juoksi Taivaan Isän luokse ja sanoi:

- Tämmöisiä pieniä siemeniä me löysimme. Mutta nämä ovat kovin pelokkaita. Nämä sanovat, etteivät nämä uskalla lentää maan päälle, kun matka on pitkä ja joutomaa kovin tuntematon.

- Ei niiden tarvitse pelätä, vastasi Taivaan Isä. - Minä annan niille laskuvarjot. hakekaapas, pikkuenkelit, sieltä taivaallisen vintin peräkomerosta niitä kaikkein pienimpiä laskuvarjoja.

Ja jokainen siemen sai hartioilleen laskuvarjon.

- me tahtoisimme tietää, sanoivat siemenet, minkävärisiä kukkia meistä tulee.

Taivaan Isä mietti hetken. Sitten hän sanoi: Keltaisia teistä tulee. Saman värisiä kuin pikkuisen enkelin paita. Ja teistä tulee yhtä rohkeita ja hilpeitä kuin aurinko.

Sitten Taivaan Isä käski siementen mennä, sillä hänelle tuli muuta puuhaa. Ja siemenet sukelsivat pelottomasti avaruuteen valkoisten laskuvarjojen varassa. Na putosivat suoraan joutomaahan ja sukelsivat multaan, suikkis vain. Siellä niistä alkoi kasvaa juuria ja lehtiä ja nuppuja ja kukkia. Ja kun tuli siemeniä, sai jokainen siemen samanlaisen laskuvarjon, jollainen oli haettu ensimmäisten siementen hartioille.

Tuuli tarttui laskuvarjoihin ja kiidätti siemenet uuteen ja uuteen joutomaahan, kunnes jokainen joutomaa sai samanvärisiä kukkia kuin pikkuisen enkelin paita.

Aikaihmiset sanoivat, että kukat olivat joutavia ja että ne tunkivat itsensä jokapaikkaan. Mutta lapsi- ihmiset pitivät niistä. He sanoivat: - Voi, miten kauniita kukkia!

Sitten he tekivät niistä seppeleet päähänsä ja olivat iloisia.

Ja taivaassa pieni keltapukuinen enkeli oli onnellinen. Hän juoksi Taivaan Isän luokse, löi kätensä yhteen ja sanoi: - Voi, miten kaunis kukka!

Ja Taivaan Isä sanoi: - Se on nyt sitten voikukka.

Ei voi kiistää, voikukat ovat kukkiessaan kauniita. Miksi en antaisi niiden kukkia tuossa seinänvierellä joutomaassa? Rikkaruoho on kasvi väärässä paikassa. Nämä voikukat saavat olla, kukkapenkeistä taidan ne kuitenkin kitkeä pois.

Voikukka sai uutta arvostusta mielessäni, kun kuulin, että joku on elämäntyönään tutkinut voikukkia. Niitä on kuulemma yli kolmekymmentä erilaista tuolla tienpientareilla. Pitää katsoa ensikerralla hiukan tarkemmin...