Vihdoinkin opin laittamaan oman kuvan blogipohjaan! Ensimmäiseksi kuvaksi valitsin tuon narsissin. Ei unohdeta talvellakaan, miten ihmeellinen kevät on ja kuinka satumaista on kun aurinko paistaa kuulaiden kukkien terälehtien läpi!
Tuo on se sama narsissi, jossa viikko sitten oli keltaiset torvet. Keltainen on haalistunut auringossa lähes valkoiseksi. Se on ihana. Jos vain jostain löydän, hankin sen sipuleita valkoiseen huoneeseen syksyllä. Mikähän kumma lajike se mahtaa olla? Tietääkö joku?
Pionipenkin viimevuotiset keltaiset tulppaanit kukkivat. Olen iloissani siitä, että ne jaksavat kukkia toisenakin keväänä istutuksesta.
Tässä se sama nuppu jonka laitoin viimeksi. Väri alkaa hahmottua, keltainen se sieltä tulee.
Nyt muistankin, että kun pikkupuutarhurin kanssa oltiin kukkasipulikaupoilla, niin hän halusi ison pussin keltaisia tulppaaneja, joita sitten istutettiin muiden tulppaanien sekaan. Niitä taisi olla 15 tai 20....
Myös tämmöistä väriä löytyy:
Kiurunkannus ja kevätvuohenjuurikin ovat auenneet:
Kevätkaihonkukka jatkaa.
Se yksi ainut kirjopikarililja on avannut nuppunsa, ne edellisessä postauksessa esittelemäni alut eivän ole edistyneet yhtään. Ilmeisesti pikarililja tykkäisi siitä, että se saa kasvaa jonkun muun sisässä, pienet alut ovat mulloksella, auennut kukka tulee lemmikkituppaan sisästä.
Kivipenkissä on auennut yksi punainen tulppaani. Näyttää kuin joku olisi laittanut pienen lyhdyn sen sisään:
Runoilijanarsissipesue on avannut nuppunsa myös, oli hiukan tuulista, oli vaikea saada koko porukkaa mukaan, koitan kuvata ne kaikki sitten kun on hiukan tyynempi ilma.:
Katsokaa mukulaleinikkiä! Ei uskoisi että kuukauden päästä koko kasvista ei ole jälkeäkään.:
Ryytimaan reunalla vanhat keisarinkruunut nostavat piippojaan:
Punaviinimarja kukkii, toivottavasti ei tule sitä lumimyräkkää, josta joku puhui.:
Fiina on kulkenut koko kolme ja puolivuotisen elämänsä ajan samaa reittiä marjatarhan ohi aitauksensa kulmaan haukkumaan ohikulkijoita. Näin ne polut muodostuvat.:
Se nauttii illan viileydestä ja ihmistensä seurasta maiskuttamalla jotain viimekesänä haudattua herkkupalaa.
Ihanaa koiranelämää!
Kommentit